AUTOLIIKE PALOMÄKI

Tämä on tarina kolmekymppisestä yrittäjästä Samu Palomäestä, joka aloitti nollasta, myy Kaarinassa Turun liepeillä uskottavan näköisiä autoja, eikä ajatellut rikastua ensi vuonnakaan. Sen sijaan hän on tehnyt läjäpäin virheitä, työllistänyt muita ja tienaa elantonsa haastavalla autoalalla.

– Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun huomasin teinivuosina, että olen yksi Gigantin parhaita datatelemyyjiä. Osasin jotain, mitä muut eivät ja oikeastaan salaisuuteni oli ainostaan se, että en tuputa mitään, muu kai vain on jotain mitä ihmisluonteessa on tai ei ole.

Kun tie vei parikymppisenä Saloon Special Mobil -nimiseen yritykseen automyyjäksi, alkoi uravalinta olla selvillä. Oppirahoja ei tarvinnut kauaa maksella, kun jo seuraavana vuonna Palomäki oli osakkaana uudessa yrityksessä entisen pomonsa kanssa.

– Yrityslainan saaminen oli vielä tuohon aikaan paljon helpompaa kuin nykyään. Kyllä sitä silloin alkuun itseäkin vähän hirvitti summat, mutta lopulta ymmärsi, että ne ovat vain työkaluja ja numeroita pankkitileillä. Sitten sitä vain yksinkertaisti asiat: lisää autoja, niin kauppa käy. Olen aina uskonut tekemiseeni.

Kun tämän kokoluokan asioiden, Finnveran ja vakuuksien kanssa alkaa painia jo parikymppisenä alkoi myllerrys, kädenvääntö ja unettomat yöt joiden päätteeksi syntyi 2013 oma Autoliike Palomäki. Hallissa komeilee liuta autoja, kuten BMW M5, Mercedes-Benz AMG GT S ja kivitalon kokoinen musta Chevrolet TruckMasters Avalanche. Myynnin lisäksi rakennuksessa on huolto, johon suurin osa Turun alueen asiakkaista palaa.

– Tällä hetkellä yritysrahoituksen saaminen on todella vaikeaa. Kun aloitin kierroksen alkuvuodesta, esimerkiksi valtion takauslaitos ilmoitti kuukauden neuvottelujen jälkeen, etteivät enää takaa auto-alan lainoja. Siinäkin meni aikaa turhaan. Kun tulee ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä ja suvusta, yrityksen kasvattaminen on nykyisin todella haastavaa.

Pankkikierroksen jälkeen Palomäki rekisteröityi Vaurauden asiakkaaksi, ensin sijoittajaksi, jotta oppisi järjestelmän ja filosofian ensin itse. Pian hän huomasi olevansa joukkorahoitusidean toisella puolella ja päätyi yhteistyöhön lainansaajana.

Palomäki on siinä iässä, että hänen kuuluisi istua kravatti kaulassa suuren autoliikkeen aulassa ja kuitata huolettomasti kuukausipalkkaa. Tätä haastatteluakin hän alkuun vierasti  – eikö hyvä asiakaspalvelu puhu puolestaan? Ei hän jaksa juosta messuilla jakelemassa käyntikortteja ja verkostoitumassa.

– Hyvin tehty työ ja tyytyväinen asiakas. Se riittää. Ei mulla ole tarvetta olla esillä.

Tämä on totta, sillä, kun plaraa verkosta kokemuksia firmasta, on Googlen rankkaama asiakaspalaute lukema huima: 4,4/5.

Menemme hallista pihamaalle, jossa komeilee Porsche 911 GT. Hintalapussa lukee 249 800 euroa. Se on ollut tänä kesänä Palomäen kauppakassi, jonka kyydissä on matkustanut innokkaita junioreita, tosin yksi kerrallaan. Auto kuulostaa ja tuntuu täysiveriseltä kilpa-autolta, mitä se itseasiassa 476 hevosvoiman kanssa onkin. Sisään pitää ahtautua ja ympärillä on vain laadukkaasti tikattua nahkaa ja luksusta.

– Ensin vierastin Porschea, mutta jo ensimmäisenä toimintavuonna otin 911 vaihdossa. Olen myynyt näitä kymmeniä ja vain yhteen on tullut jälkikuluja, kun moottorin tuentaa piti korjata. Onhan nämä kestäviä ja laadultaan aivan omaa luokkaansa. Itse olen käynyt vain kerran radalla, mutta sinnehän nämä kuuluvat.

Entäs Top Gear -ohjelma, jossa naljaillaan aina Porsche-kuskeille ei niin mairittelevaan sävyyn?

– Noo, onhan yksi niistä kolmesta, Richard Hammond ihan Porsche-fanaatikko. Sillähän on RS-versio tästä.

Mutta mitäs tässä vitkastelemaan enempää. Työpäivä alkaa olla lopuillaan, Palomäki arpoo kotimatkalle auton, ahtautuu valkoisen Porsche 911 kabiiniin ja kaasuttaa ohikulkutielle. Ehkä maailmassa kuuluisi olla enemmän tarinoita tavallisista ihmisistä, joiden yrittäjyyttä ei mitata euroilla, vaan sitkeydellä.

Teksti: Vauraus/viestintä